30.11.2019
Hotellin jo puulta maistuva aamupala maistui lauantaiaamuna yllättävän maukkaalta ja sitä tulikin tankattua oikein urakalla. Tiedossa kuitenkin pitkä tauko ennen kuin seuraavan kerran saa syötyä kunnolla.
Hotellilla oli onneksi tarjolla lentokenttäkuljetus, joten ei tarvinnut miettiä taksin tilaamisia tai mitään. Lento meillä lähti vasta 14.15, joten kentälle sovimme treffit puolilta päivin. Minä menin vähän etuajassa, että voin rauhassa katsella portteja ja lähtöselvitystä. Judith lupasi tuoda opiskelijat kentälle ja olihan sitä nyt kiva katsoa kun hän halaa jokaisen opiskelijan erikseen ja toivottaa hyvää matkaa. Antaa hän vielä pusutkin poskelle. Kunnes lopulta Judith kaappaa minut halaukseen, toivottaa mukavaa paluureissua ja moiskauttaa nasevan suukon poskelle. Olin sanaton.
Sisälle lentokentälle, lähtöselvitys ja laukkujen tsekkaus ja tallustamaan kohti omaa porttia. Turvatarkastuksessa minusta löydettiin jotain ihmeellistä ja jouduin läpivalaisuun, vaikka loppujen lopuksi se oli hupparin vetoketjut. Tämän kyseisen episodin päälle nostan käsimatkalaukkua huonosti ja alaselässä naksahtaa joku ilkeästi, joten kävelen kuin ankka loppuajan. Tiedossa mukavaa matkustamista...
Lennot olivat ajallaan ja Ensimmäinen lento Torontoon meni hyvin ja vaihtoyhteys oli melkein vieressä. Vaihtoaika vain puhuttiin kaikenlaista ja odotimme. Seuraava lento Kööpenhaminaan kestikin melkein kahdeksan tuntia, mutta kuten aina; palatessa aika menee nopeammin joten ei aikaakaan kun laskeuduimme Kööpenhaminaan. Siellä lähdimme etsimään taas oikeata lähtöporttia, mikä osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Loppujen lopuksi löydettiin oikea paikka ja menimmekin sitten porukassa syömään O´Learysiin. Palvelu oli kankeaa, mutta onneksi ruoka oli hyvää. Osittain ainakin.
Äkkiä meni sekin vaihtoaika, joten itselle viimeinen lennettävä siirtymä kohti Helsinkiä oli alkamassa. Lento kesti onneksi vain 1H 35Min, mutta se tuntui kaikkista pisimmältä lennolta. Loppujen lopuksi päästiin ehjänä perille takaisin kotisuomeen. Joonaksella oli vielä yksi lento edessä Kajaanin suuntaan, mutta meni kuulemma vaikka päällään seisten tässä kohtaa. Aapo meni junalla kotiin ja Rosalla oli kyyti muutaman tunnin kuluttua, joten ostin bussilipun turkuun.
Yläfemmat, halaukset, tsemppaukset, kättelyt vielä kaikille ja hyvien jatkojen toivotukset Aapolle, Joonakselle ja Rosalle ja Turkua kohti.
Reissu oli hyvä ja antoisa, vaikkakin puolet viikosta meni jetlagia vastaan taistellessa, mutta kuten Dustinille lupasin, me näemme vielä. Ensi kerralla vähän kauemmin viipyy niin kerkeää tottumaan aikaeroon. :)
-Joni Järvinen
Turun Ammatti-Instituutti
lauantai 30. marraskuuta 2019
perjantai 29. marraskuuta 2019
29.11.2019
29.11.2019
Viimeinen kokonainen päivä Winnipegissä ja paljon vielä mielessä asioita. Aamupäivästä suuntasimme Red River Collegen Notre Damen campukselle tapaamaan viimeistä kertaa tavatut ihmiset. Yhteyshenkilöt RRC:n päästä Bryan Meng ja Ed halusivat vielä keskustella vaihdosta välipalan merkeissä ja kiitokseksi he antoivat Kanadan juhlakolikot kaikille ja minä annoin heille Suomen tuliaiset. Kaikkien kyseisessä vaihtoprojektissa mukana olleet olivat todella tyytyväisiä ja haluasivatkin jatkossa tehdä samanlaisia projekteja eri aloilla. Hyvin mieli hyvästeltiin Kansainvälisyystoimisto.
Minä, Dustin ja opiskelijat siirryimme toisiin tiloihin pitämään arviointikeskustelua. Arviointikeskustelut ja kaikki kirjalliset tehtävät kun saimme hoidettua, Hyvästelimme väliaikaisesti Dustinin ja muut, koska kaikki meistä lupasivat, että me nähdään vielä. Pidämme tämän lupauksen.
Minä menin hotellille hetkeksi aikaa, ja loppuillasta oli tarkoitus nähdä Turussa vaihdossa olleet Niall Rasmussen ja Tyler Rosmus. Tyler oli vielä töissä, mutta Niallin kanssa kävimme paikallisessa Walmartissa tutustumassa tarjontaan. Ja onhan Walmart sellainen paikka, missä pitää käydä jos on Kanadassa. Ei omasta mielestä paljoa eroa Tokmanni/Prisma yhdistelmästä, mutta hauskinta ja eksoottisinta oli kyseisen päivän Black Friday- tarjoukset. Ihmiset olivat aivan sekaisin.
Walmartista suuntasimme Tavern's United Ravintola/Urheilubaariin viimeistä iltaa viettämään ruuan ja juoman kera. Seuraan liittyi Niallin ja Tylerin tuttuja, joten kaikilla oli mukavaa ja ruoka oli hyvää. :) Ilta venyi pikkuhiljaa yöhön ja aloimme suunnistaa kotia kohti, että jaksaa seuraavana päivänä matkustaa melkein 20 tuntia.
Viimeiset kamat taas kasaan vielä ja unta kuuppaan.
Viimeinen kokonainen päivä Winnipegissä ja paljon vielä mielessä asioita. Aamupäivästä suuntasimme Red River Collegen Notre Damen campukselle tapaamaan viimeistä kertaa tavatut ihmiset. Yhteyshenkilöt RRC:n päästä Bryan Meng ja Ed halusivat vielä keskustella vaihdosta välipalan merkeissä ja kiitokseksi he antoivat Kanadan juhlakolikot kaikille ja minä annoin heille Suomen tuliaiset. Kaikkien kyseisessä vaihtoprojektissa mukana olleet olivat todella tyytyväisiä ja haluasivatkin jatkossa tehdä samanlaisia projekteja eri aloilla. Hyvin mieli hyvästeltiin Kansainvälisyystoimisto.
Minä, Dustin ja opiskelijat siirryimme toisiin tiloihin pitämään arviointikeskustelua. Arviointikeskustelut ja kaikki kirjalliset tehtävät kun saimme hoidettua, Hyvästelimme väliaikaisesti Dustinin ja muut, koska kaikki meistä lupasivat, että me nähdään vielä. Pidämme tämän lupauksen.
Minä menin hotellille hetkeksi aikaa, ja loppuillasta oli tarkoitus nähdä Turussa vaihdossa olleet Niall Rasmussen ja Tyler Rosmus. Tyler oli vielä töissä, mutta Niallin kanssa kävimme paikallisessa Walmartissa tutustumassa tarjontaan. Ja onhan Walmart sellainen paikka, missä pitää käydä jos on Kanadassa. Ei omasta mielestä paljoa eroa Tokmanni/Prisma yhdistelmästä, mutta hauskinta ja eksoottisinta oli kyseisen päivän Black Friday- tarjoukset. Ihmiset olivat aivan sekaisin.
Walmartista suuntasimme Tavern's United Ravintola/Urheilubaariin viimeistä iltaa viettämään ruuan ja juoman kera. Seuraan liittyi Niallin ja Tylerin tuttuja, joten kaikilla oli mukavaa ja ruoka oli hyvää. :) Ilta venyi pikkuhiljaa yöhön ja aloimme suunnistaa kotia kohti, että jaksaa seuraavana päivänä matkustaa melkein 20 tuntia.
Viimeiset kamat taas kasaan vielä ja unta kuuppaan.
torstai 28. marraskuuta 2019
28.11.2019
28.11.2019
Pitkä edeltävä päivä vaati veronsa ja alkoi tuntua silmäpusseissa.
Tämä päivä oli aamupäivän osalta omistettu kauppakeskus kiertelylle, tuliaisille ja viimehetken ostoksille. Kiertelimme Polo Parkissa, ostimme tuliaiset ja söimme hyvin.
Noin kello kolme paikallista aikaa suuntasimme Indoor Kartingiin opiskelijoiden, Dustinin ja Dustinin vanhan opettajan kanssa. Ajoimme kolme kisaa suljetussa peltihallissa putkeen, mikä taas aiheutti huonovointisuutta muutamalla. Minä mukaanluettuna.
Ei päivää ettei vahinkoa. Minulla sattui olemaan sellainen huppari päällä, minkä taskut olivat avonaiset, mutta sisällä oli oma tasku puhelimelle. Lopputuloksena oli puhelimen tippuminen radalle ja muutama jopa ajoi sen yli. Näyttö hajalle, mutta sentään toimi vielä. Hauskaa oli!
Kartingin jälkeen vielä kävimme Outlet kylässä tarkistamassa tilanteen. Jännä sinänsä koska suomesta esimerkiksi Eccon kengät maksavat alle sata euroa ja heidän OUTLET myymälässä melkein 300 CAD + verot. Ei minun mielestä kovin halpaa.
Outlet kylästä menimmekin vierailemaan Dustinin ja Carlan kotona. he halusivat tehdä aitoa Kanadalaista herkkua, jonka nimeä en vieläkään saa päähäni. Pastaa, missä sisällä juustoa ja perunaa sekä kylkeen Metsästäjän makkaraa. Oli hyvää!
Ilta meni syödessä ja jutellessa mukavia. Dustin myös esitteli hänen "Lelujaan" autotallista ja peräkärrystä. Onnistunut päivä jälleen ja kaiken lisäksi hän tarjosi meille kyydin kotiin.
Ja unta kuuppaan. Seuraavaa päivää odotellessa. Alkaa päivät vähenemään.
Pitkä edeltävä päivä vaati veronsa ja alkoi tuntua silmäpusseissa.
Tämä päivä oli aamupäivän osalta omistettu kauppakeskus kiertelylle, tuliaisille ja viimehetken ostoksille. Kiertelimme Polo Parkissa, ostimme tuliaiset ja söimme hyvin.
Noin kello kolme paikallista aikaa suuntasimme Indoor Kartingiin opiskelijoiden, Dustinin ja Dustinin vanhan opettajan kanssa. Ajoimme kolme kisaa suljetussa peltihallissa putkeen, mikä taas aiheutti huonovointisuutta muutamalla. Minä mukaanluettuna.
Ei päivää ettei vahinkoa. Minulla sattui olemaan sellainen huppari päällä, minkä taskut olivat avonaiset, mutta sisällä oli oma tasku puhelimelle. Lopputuloksena oli puhelimen tippuminen radalle ja muutama jopa ajoi sen yli. Näyttö hajalle, mutta sentään toimi vielä. Hauskaa oli!
Kartingin jälkeen vielä kävimme Outlet kylässä tarkistamassa tilanteen. Jännä sinänsä koska suomesta esimerkiksi Eccon kengät maksavat alle sata euroa ja heidän OUTLET myymälässä melkein 300 CAD + verot. Ei minun mielestä kovin halpaa.
Outlet kylästä menimmekin vierailemaan Dustinin ja Carlan kotona. he halusivat tehdä aitoa Kanadalaista herkkua, jonka nimeä en vieläkään saa päähäni. Pastaa, missä sisällä juustoa ja perunaa sekä kylkeen Metsästäjän makkaraa. Oli hyvää!
Ilta meni syödessä ja jutellessa mukavia. Dustin myös esitteli hänen "Lelujaan" autotallista ja peräkärrystä. Onnistunut päivä jälleen ja kaiken lisäksi hän tarjosi meille kyydin kotiin.
Ja unta kuuppaan. Seuraavaa päivää odotellessa. Alkaa päivät vähenemään.
keskiviikko 27. marraskuuta 2019
Jatkoa 27.11.2019
Jatkoa 27.11.2019
Niin sanotusti kun päivä oli täynnä autoja, niin meinattiin tehdä opiskelijoiden kanssa jotain muuta mukavaa. Kohteeksi paljastui Assiniboine Zoo Park. Hatusta heitettynä ainakin kolme kertaa Helsingin korkeasaaren kokoinen eläintarha, jostai löytyi ötököitä kaikkien makuun.
Matelijat, kissaeläimet, hirvet, peurat, madot, linnut, kamelit, laamat, kalat, rauskut ja kaikki sieltä välistä.
Kylmä siellä oli tuulen takia, mutta kun pysyi liikkeessä ei ollut mitään ongelmaa. Tuli samalla myös nähtyä sellaisia eläimiä, joista oli vaan lukenut. (Jääkarhut, Lumileopardi, Puuma ja "Red Panda")
Vaikka kiersimme aika vauhdilla eläintarhaa ympäri aikaa kului silti monta tuntia. Mutta opiskelijoiden ja meidän opettajien mielestä oli oikein mukavaa ajanviettoa opiskelijoiden kanssa.
Eläintarhan jälkeen Homestay emäntä Judith oli pyytänyt minua illalliselle heidän kotiinsa, joten Dustin jätti meidät sinne. Illalliseksi söimme Hampurilaisia ja vietimme aikaa yhdessä. Juttelimme Judithin kanssa koulusta, elämästä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Opiskelijoilla oli kyllä hyvä tuuri, koska Judith oli ihana persoona ja omasi hyvän huumorintajun. Lisäksi pelailimme biljardia ja keskustelimme koulusta Judithin kellarissa.
Onnistuneen päivän jälkeen otin bussin ja suuntasin hotellille vällyjen väliin. Sinällään raskas päivä niin uni maittoi ja Jetlag oli poistumassa.
Niin sanotusti kun päivä oli täynnä autoja, niin meinattiin tehdä opiskelijoiden kanssa jotain muuta mukavaa. Kohteeksi paljastui Assiniboine Zoo Park. Hatusta heitettynä ainakin kolme kertaa Helsingin korkeasaaren kokoinen eläintarha, jostai löytyi ötököitä kaikkien makuun.
Matelijat, kissaeläimet, hirvet, peurat, madot, linnut, kamelit, laamat, kalat, rauskut ja kaikki sieltä välistä.
Kylmä siellä oli tuulen takia, mutta kun pysyi liikkeessä ei ollut mitään ongelmaa. Tuli samalla myös nähtyä sellaisia eläimiä, joista oli vaan lukenut. (Jääkarhut, Lumileopardi, Puuma ja "Red Panda")
Vaikka kiersimme aika vauhdilla eläintarhaa ympäri aikaa kului silti monta tuntia. Mutta opiskelijoiden ja meidän opettajien mielestä oli oikein mukavaa ajanviettoa opiskelijoiden kanssa.
 |
| Näytin ilmeisen herkulliselta.... |
Eläintarhan jälkeen Homestay emäntä Judith oli pyytänyt minua illalliselle heidän kotiinsa, joten Dustin jätti meidät sinne. Illalliseksi söimme Hampurilaisia ja vietimme aikaa yhdessä. Juttelimme Judithin kanssa koulusta, elämästä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Opiskelijoilla oli kyllä hyvä tuuri, koska Judith oli ihana persoona ja omasi hyvän huumorintajun. Lisäksi pelailimme biljardia ja keskustelimme koulusta Judithin kellarissa.
Onnistuneen päivän jälkeen otin bussin ja suuntasin hotellille vällyjen väliin. Sinällään raskas päivä niin uni maittoi ja Jetlag oli poistumassa.
27.11.2019
27.11.2019
Perinteinen hotelliaamianen jo vähän paremmin nukutun yön jälkeen. Energiataso alkaa lähestyä sitä tuttua vanhaa.
Rutiininomaisesti oli oppinut, miten busseja kulkee lähellä niin ei muuta kuin talsimaan kohti bussipysäkkiä ja koululle. Koululla taas vastassa opiskelijat Tim Horton's kahvikupit kädessä intoa täynnä. Dustin Blackwell taas suunnitellut minun päänmenoksi ihmeitä.
Hyppäsimme koulun autoon ja lähdimme tutustumaan paikallisiin korjaamoihin. Dustin sen verta jo tunsi minua, että henkeen ja vereen olen Audimies, joten mikäpä muukaan olisi sopiva paikka kuin käydä Audilla. Pelkästään Showroom, eli alue missä esitellään kalustoa oli suomen mittakaavassa Hinnat päättyen-tasoa, kun taas Winnipegissä Hinnat alkaen-tasoa. Ihmetystä aiheutti sinällään se, että Audi on Kanadassa harvinaista herkkua. Audilla ajavat vain harvat ja valitut hintansa takia, mutta vaikuttavana tekijänä on myös muut kilpailevat Saksalaisvalmisteiset autot. Winnipegissä myös ihmiset pitävät enemmän avolava tyylisistä massiivisista autoista niiden mukavuuden takia.
Joka tapauksessa oli hienoa katsottavaa:
Audin jälkeen menimme tutustumaan vieressä olevaan Mercedes-Benz autotaloon, josta myös huokui huolellisuus, puhtaus, hyvänäpito ja tarkkuus. Huhu-puheiden mukaan pölyä ei löydy mistään. Samalla tavalla kuin Audilla niin Showroomin kalusto oli leuat alas loksauttavaa, mutta alakerrasta löytyvä "Vault"-henkinen käytettyjen autojen showroom aiheutti minussa ehkä hieman enemmän värinää. Kiitos Mercedes-Benz SLR McLarenin ja AMG GTR mallin.
Eihän tämä päivä vielä nyt loppu ole.............
Perinteinen hotelliaamianen jo vähän paremmin nukutun yön jälkeen. Energiataso alkaa lähestyä sitä tuttua vanhaa.
Rutiininomaisesti oli oppinut, miten busseja kulkee lähellä niin ei muuta kuin talsimaan kohti bussipysäkkiä ja koululle. Koululla taas vastassa opiskelijat Tim Horton's kahvikupit kädessä intoa täynnä. Dustin Blackwell taas suunnitellut minun päänmenoksi ihmeitä.
Hyppäsimme koulun autoon ja lähdimme tutustumaan paikallisiin korjaamoihin. Dustin sen verta jo tunsi minua, että henkeen ja vereen olen Audimies, joten mikäpä muukaan olisi sopiva paikka kuin käydä Audilla. Pelkästään Showroom, eli alue missä esitellään kalustoa oli suomen mittakaavassa Hinnat päättyen-tasoa, kun taas Winnipegissä Hinnat alkaen-tasoa. Ihmetystä aiheutti sinällään se, että Audi on Kanadassa harvinaista herkkua. Audilla ajavat vain harvat ja valitut hintansa takia, mutta vaikuttavana tekijänä on myös muut kilpailevat Saksalaisvalmisteiset autot. Winnipegissä myös ihmiset pitävät enemmän avolava tyylisistä massiivisista autoista niiden mukavuuden takia.
Joka tapauksessa oli hienoa katsottavaa:
Eihän tämä päivä vielä nyt loppu ole.............
tiistai 26. marraskuuta 2019
26.11.2019
26.11.2019
Seuraava päivä starttasi taas jälleen hotellilla kukonlaulun aikaan, vaikka olisi halunnut nukkua pidempään. Ei vaan pystynyt nukkumaan. Aamupalaksi taas "runsas" pommi ja kohti koulua yhdeksäksi. Kulkeminen helpottui huomattavasti, koska hommasin opiskelijoiden avustamana bussikortin. Aikatauluja oli hankala löytää mistään, mutta kummallisesti Googlen avulla löytyi ajanmukaiset bussiaikataulut. Peukut sille systeemille.
Koululle pääsin vähän ennen yhdeksää ja tarkoitus oli päivän aikana vähän tutustua hallissa tehtäviin töihin ja korjauksiin. Opiskelijat pääsivät korjaamaan ensiksi Moottoripyörää, jonka jälkeen tutustuttiin Moottoripyörän ja auton tehonmittaukseen.
Iltapäivästä menin itse seuraamaan Elainen opetusta. Elaine oli myös Turussa käymässä silloin, kun vaihto-opiskelijat olivat täällä. Opetus oli hyvin intensiivistä ja asiaa tuli paljon vähässä ajassa, mutta silti opiskelijat olivat täysillä mukana ja sitä oli ilo seurata opettajan näkökulmasta. Kummaksuntaa aiheuttaa vuosittaisten katsastusten puuttuminen. Periaatteessa auto katsastetaan kun ostat tai myyt sen. eli toisin sanoen jos ostat uuden auton, ajat 25 vuotta ja myyt sen, niin se katsastetaan vain kaksi kertaa. Kyseinen ilmiö näkyi kyllä autojen kunnossa. Suomen katsastusmiehet olisivat olleet innoissaan.
Koulupäivän jälkeen menin hyvissä ajoin hotellille, jos vaikka saisi vähän väsymystä pois.
PS. videolinkit tehomittauksiin:
Moottoripyörä dyno
Camaro Dyno
Seuraava päivä starttasi taas jälleen hotellilla kukonlaulun aikaan, vaikka olisi halunnut nukkua pidempään. Ei vaan pystynyt nukkumaan. Aamupalaksi taas "runsas" pommi ja kohti koulua yhdeksäksi. Kulkeminen helpottui huomattavasti, koska hommasin opiskelijoiden avustamana bussikortin. Aikatauluja oli hankala löytää mistään, mutta kummallisesti Googlen avulla löytyi ajanmukaiset bussiaikataulut. Peukut sille systeemille.
Koululle pääsin vähän ennen yhdeksää ja tarkoitus oli päivän aikana vähän tutustua hallissa tehtäviin töihin ja korjauksiin. Opiskelijat pääsivät korjaamaan ensiksi Moottoripyörää, jonka jälkeen tutustuttiin Moottoripyörän ja auton tehonmittaukseen.
Koulupäivän jälkeen menin hyvissä ajoin hotellille, jos vaikka saisi vähän väsymystä pois.
PS. videolinkit tehomittauksiin:
Moottoripyörä dyno
Camaro Dyno
maanantai 25. marraskuuta 2019
Jatkoa 25.11.2019
Jatkoa 25.11.2019 päivälle.
Koko päivä tuli namuteltua Red River Collegen tiloissa ja mietin vain, että voiko päivä paremmaksi muuttua.
Mitä vielä. Sovimme koululla, että tapaamme klo.17.00 MTS Centren Boston Pizzassa. Mukana olivat tietenkin opiskelijat Rosa, Aapo ja Joonas. Koululta olivat koulutuspäällikkö Ed, Raskaan puolen opettaja Jim ja Koripuolen opettaja. Lisäksi Greg Goldstein, Birchwood Automotivelta.
Söimme enemmän kuin runsaasti Boston Pizzassa, mistä sitten jatkoimme Winnipeg Jetsin pitämään Skills Competitioniin, missä pelaajat esittelivät taitojaan muun muassa nopeudessa, tarkkuudessa ja mailankäsittelyssä. Täytyy myöntää, että oli melkoinen yllätys koska Dustin oli säästänyt kyseisen tapahtuman minua varten.
Vietimme oikein rennon illan ihmisten kanssa ja naurun määrää ei voi kirjoittaa. Mahtava päivä kaiken kaikkiaan, vaikka väsymys meinasi viedä voiton. Mahtavaa porukkaa ja tulipa samalla luvattua, että varmasti nähdään uudestaan.
Ei muuta kuin Hotellia kohti ja unta palloon.
Koko päivä tuli namuteltua Red River Collegen tiloissa ja mietin vain, että voiko päivä paremmaksi muuttua.
Mitä vielä. Sovimme koululla, että tapaamme klo.17.00 MTS Centren Boston Pizzassa. Mukana olivat tietenkin opiskelijat Rosa, Aapo ja Joonas. Koululta olivat koulutuspäällikkö Ed, Raskaan puolen opettaja Jim ja Koripuolen opettaja. Lisäksi Greg Goldstein, Birchwood Automotivelta.
Söimme enemmän kuin runsaasti Boston Pizzassa, mistä sitten jatkoimme Winnipeg Jetsin pitämään Skills Competitioniin, missä pelaajat esittelivät taitojaan muun muassa nopeudessa, tarkkuudessa ja mailankäsittelyssä. Täytyy myöntää, että oli melkoinen yllätys koska Dustin oli säästänyt kyseisen tapahtuman minua varten.
Ei muuta kuin Hotellia kohti ja unta palloon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)